KHO:2010:12
- Asiasanat
- Elinkeinotulon verotus, Holdingyhtiö, Pääomasijoitustoimintaa harjoittava osakeyhtiö, Purkutappion vähennyskelpoisuus
- Tapausvuosi
- 2010
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 1105/2/09
- Taltio
- 350
A Oy oli pääosin suomalaisten pääomasijoitusrahastojen omistama yhtiö, joka oli perustettu vuonna 2006 useissa maissa olevien yhtiöiden muodostaman liiketoiminnan hankintaa varten. A Oy omisti sataprosenttisesti operatiivista toimintaa harjoittavat suomalaiset B Oy ja C Oy:n sekä ruotsalaisen D AB:n. A Oy:llä oli neljä työntekijää ja se myi omistamilleen yhtiöille konsernipalveluja. Ottaen huomioon A Oy:n asema ja tarkoitus pääomasijoitusrahastojen pääosin omistamassa konsernikokonaisuudessa, yhtiön katsottiin harjoittavan pääomasijoitustoimintaa. A Oy:llä oli siten oikeus vähentää B Oy:n tai C Oy:n purkautumisesta mahdollisesti aiheutuva purkutappio. Ennakkoratkaisu vuosille 2009 ja 2010. Äänestys 3-2.
Laki elinkeinotulon verottamisesta 5 § 1 momentti 1 kohta, 6 § 1 momentti 1 kohta, 6 b §, 8 § 1 momentti 2 kohta, 42 § 2 momentti ja 51 d §
Asian aikaisempi käsittely
A Oy:n hakemus keskusverolautakunnalle
Konserni
A Oy kuuluu suomalaisen pääomasijoitusyhtiön ja sen omistamien rahastojen muodostamaan sijoitusrakenteeseen. Hakija toimii konsernin hallinnointiyhtiönä.
A Oy perustettiin vuonna 2006 kun pääomasijoitusyhtiön rahastot ja muut sijoittajat ostivat Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Baltian maissa olevat hankittavaan kohdeliiketoimintaan kuuluvat yhtiöt. Maaliskuussa 2007 A Oy osti suomalaisen C Oy:n.
Konsernissa suunnitellut toimenpiteet
Konsernissa on aloitettu konsernirakenteen yksinkertaistaminen. Konsernin rakennetta on päätetty yksinkertaistaa yhdistämällä B Oy:n ja C Oy:n toiminnot liittämällä ne emoyhtiöönsä A Oy:öön. Tavoitteena on, että uudessa maaperusteisessa organisaatiossa eri maissa sijaitsevat tytäryhtiöt olisivat kaikki suoraan A Oy:n alla. Vastaava muutos on jo toteutettu tai tullaan toteuttamaan Tanskassa ja Puolassa sulautumisten avulla sekä Ruotsissa sulautumisten ja jakautumisten yhdistelmänä. Myös Suomen-toiminnot keskitetään yhteen yhtiöön. Muutos ei vaikuta B Oy:n tai C Oy:n liiketoimintoihin, jotka jatkuvat ennallaan emoyhtiön toimesta.
A Oy
A Oy aloitti toimintansa kesäkuussa 2006, kun pääomasijoittajan hallinnoimat rahastot allekirjoittivat kauppasopimuksen, jolla kaupan kohteena oleva liiketoimintayksikkö siirtyi edellä mainittujen rahastojen tätä tarkoitusta varten perustamalle osakeyhtiölle, joka muutti myöhemmin nimensä A Oy:ksi. Kaupan kohteena olevaan liiketoimintayksikköön kuului nykyinen B Oy sekä tytäryhtiöt Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Virossa, Latviassa ja Liettuassa.
Tällä hetkellä A Oy omistaa sataprosenttisesti kaksi suomalaista operatiivista yhtiötä eli B Oy:n ja C Oy:n sekä yhden ruotsalaisen operatiivisen yhtiön D AB:n. Lisäksi konsernin liiketoimintayksikköön kuuluu em. yhtiöiden omistamia operatiivisia yhtiöitä Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Puolassa, Virossa, Liettuassa ja Latviassa.
Luonteeltaan A Oy on operatiivisia yhtiöitä omistava hallinnointiyhtiö, jota pidetään verotuksessa elinkeinotoimintaa harjoittavana yhtiönä sen kuuluessa konsernin emoyhtiönä laajaan liiketoimintaa harjoittavaan konserniin. A Oy ei harjoita operatiivista toimintaa. Konsernin operatiivinen toiminta tapahtuu A Oy:n omistamissa tytäryhtiöissä B Oy:ssä, D AB:ssä, C Oy:ssä ja niiden omistamissa yhtiöissä. A Oy:n tehtävänä on ollut toimia pääomasijoittajan niin sanottuna vehikkelinä eli yhtiönä, jonka avulla on voitu toteuttaa kohde-liiketoiminnan hankinta ja konsernin toiminnan laajentaminen myöhemmin toteutettujen yritysostojen kautta.
Yhtiössä on neljä työntekijää ja heidän palkkakulunsa vuonna 2007 olivat 329 tuhatta euroa. Yhtiön liikevaihto vuonna 2007 oli 400 tuhatta euroa. Kuluvan tilikauden liikevaihto tulee olemaan noin 700 tuhatta euroa.
A Oy:llä ei ole ollut käytännössä muuta omaisuutta kuin tytäryhtiöosakkeet, rahavaroja sekä lainasaamisia. A Oy:n omistamien tytäryhtiöiden tasearvo tilinpäätöksessä 31.12.2007 oli noin 78 miljoonaa euroa. Lisäksi yhtiö on osallistunut välillisesti hallinnointiyhtiönä konsernin laajenemiseen rahoittamalla ulkopuolisella lainarahalla konserniyhtiöitä, jotka ovat hankkineet uusia yhtiöitä. Vaikka A Oy on toiminut merkittävänä lainan myöntäjänä konserniyhtiöille, sen ei voida katsoa tarjoavan aktiivisesti rahoitusta konsernin muille yhtiöille. Kyseessä on ollut käytännössä ulkopuolisen rahoituksen kanavoiminen muun ohessa vakuussyistä A Oy:n kautta eikä jatkuva operatiivinen rahoitusfunktio.
A Oy:n liikevaihto muodostuu pääasiassa suomalaisille ja ulkomaalaisille konserniyhtiöille tarjotuista liiketoimintaa tukevista palveluista. A Oy on solminut Group Management Services Agreement -nimisen sopimuksen muiden konserniyhtiöiden kanssa. Sopimuksessa on mainittu, että A Oy tarjoaisi palveluja muille konserniyhtiöille transaktioissa, liiketoimintastrategioissa, laatukehityksessä ja -valvonnassa. Lisäksi on sovittu A:n omien brändien kehittämisestä, IT-strategioista ja jäsenyydestä konsernin IT-poolissa, ryhmävakuutusten järjestelyistä konserniyhtiöiden puolesta, lainopillisesta neuvonnasta, henkilöstöhallinnon palveluista, rahoituspalvelusta, riskienhallinnasta sekä hallinnosta ja raportoinnista. Käytännössä A Oy on tarjonnut em. palveluita varsin vähäisessä määrin yksittäistä konserniyhtiötä kohden.
B Oy
B Oy on merkitty kaupparekisteriin 16.9.1999. B Oy:n viimeksi päättyneen tilikauden 1.2.2007 - 31.12.2007 liikevaihto oli reilut 57 miljoonaa euroa. Kuluvan tilikauden liikevaihdon arvioidaan olevan 62 miljoonaa euroa. B Oy:n palveluksessa on tällä hetkellä 161 työntekijää. B Oy:llä on useita tytäryhtiöitä eri maissa, joista osalla puolestaan on omia tytäryhtiöitä.
C Oy
C Oy:n viimeksi päättyneen tilikauden 1.2.2007 - 31.12.2007 liikevaihto oli vajaat 9 miljoonaa euroa. Kuluvan tilikauden liikevaihdon arvioidaan olevan 9,9 miljoonaa euroa. C Oy:n palveluksessa on tällä hetkellä 17 työntekijää.
A hankki kaikki C Oy:n osakkeet 2.4.2007. A Oy on siten omistanut C Oy:n osakkeet yli vuoden. A Oy on käsitellyt C Oy:n osakkeita, aivan kuten B Oy:n ja D AB:nkin osakkeita käyttöomaisuuteensa kuuluvina strategisina omistuksina.
D AB
A Oy hankki kaikki D AB:n osakkeet samalla kaupalla kuin B Oy:n osakkeet.
A Oy on pyytänyt ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:
1) Katsotaanko A Oy elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuksi pääomasijoitustoimintaa harjoittavaksi yhteisöksi?
2) Jos hakija katsotaan pääomasijoitustoimintaa harjoittavaksi yhteisöksi, pidetäänkö hakijan tytäryhtiöiden B Oy:n ja C Oy:n purkamisesta mahdollisesti syntyviä purkutappioita hakijan verotuksessa vähennyskelpoisena menona?
Keskusverolautakunnan ratkaisu
1) A Oy katsotaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuksi pääomasijoitustoimintaa harjoittavaksi yhtiöksi.
2) A Oy:n tytäryhtiöiden B Oy:n ja C Oy:n purkamisesta mahdollisesti syntyvä purkutappio on A Oy:n verotuksessa vähennyskelpoinen meno.
Ennakkoratkaisua on, jos hakija tekee siitä vaatimuksen, noudatettava sitovana vuosilta 2009 ja 2010 toimitettavissa yhteisön tuloverotuksissa.
Perustelut
1) Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan veronalaista tuloa eivät ole muun kuin pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön tai osuuskunnan sekä säästöpankin ja keskinäisen vakuutusyhtiön saamat käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinnat siten kuin 6 b §:ssä säädetään.
Suomalaisen pääomasijoitusyhtiön hallinnoimien pääomasijoitusrahastojen pääosin omistama A Oy omistaa Suomessa liiketoimintaa harjoittavat B Oy:n ja C Oy:n sekä ruotsalaisen D AB:n, joka toimii ruotsalaisten operatiivisten yhtiöiden holdingyhtiönä. A Oy on perustettu vuonna 2006 ja sen perustamisen pääasiallinen tarkoitus oli operatiivista toimintaa harjoittavien yhtiöiden hankkiminen ja näiden hallinnointiyhtiönä toimiminen hakemuksessa tarkemmin kuvatulla tavalla. Yhtiö ei harjoita aktiivista liiketoimintaa. Yhtiö on osallistunut konsernin laajentamiseen rahoittamalla konsernin ulkopuolisella rahoituksella uusien operatiivisten yhtiöiden hankkimista konserniin. A Oy:llä on tällä hetkellä neljä työntekijää.
Kun otetaan huomioon A Oy:n asema ja yhtiön tarkoitus pääomasijoitusrahastojen pääosin omistamassa konsernikokonaisuudessa, A Oy:n katsotaan hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa harjoittavan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua pääomasijoitustoimintaa.
2) Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 51 d §:n 2 momentin mukaan purkautuvan yhtiön osakkeiden hankintameno ei ole 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle yhteisölle purkautuvan yhtiön osakkaana vähennyskelpoinen meno eikä purkautuvasta yhtiöstä saatu jako-osa luovutushintana veronalaista tuloa, jos osakkeet ovat 6 b §:n 1 momentissa tarkoitettuja verovapaasti luovutettavia osakkeita. Purkautuvan yhtiön osakkeiden hankintameno ei ole vähennyskelpoinen jako-osan ylittävältä osalta myöskään siinä tapauksessa, että yhteisö on omistanut purkautuvan yhtiön osakkeet välittömästi ennen purkautumista vähemmän kuin yhden vuoden tai purkautuva yhtiö on 6 b §:n 6 momentissa tarkoitettu yhtiö.
A Oy:tä on edellä todetun mukaisesti pidettävä pääomasijoitustoimintaa harjoittavana yhtiönä eli se ei ole elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu yhteisö. Tämän vuoksi A Oy:n omistamat B Oy:n ja C Oy:n osakkeet eivät ole mainitun lain 6 b §:n 1 momentissa tarkoitettuja verovapaasti luovutettavia osakkeita. Mikäli B Oy tai C Oy purkautuu, on purkautuvan yhtiön osakkeiden hankintameno näin ollen A Oy:n verotuksessa vähennyskelpoinen meno ja näistä osakkeista saatu jako-osa luovutushintana veronalaista tuloa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 51 d §:n 2 momentin estämättä.
Keskusverolautakunnan soveltamat oikeusohjeet
Laki elinkeinotulon verottamisesta 5 §:n 1 momentin 1 kohta, 6 §:n 1 momentin 1 kohta, 6 b §, 8 §:n 1 momentin 2 kohta, 42 §:n 2 momentti ja 51 d §
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on vaatinut, että ennakkoratkaisu kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että A Oy:tä ei ole pidettävä pääomasijoittajana ja ettei B Oy:n ja C Oy:n purkamisesta mahdollisesti syntyvä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 51 d §:ssä tarkoitettu purkutappio ole yhtiön verotuksessa vähennyskelpoinen meno.
Vaatimustensa tueksi veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on esittänyt muun ohella seuraavaa:
Hakemuksessa esitetyn perusteella ei oikeudenvalvontayksikön mielestä ole pääteltävissä, onko hakemuksessa tarkoitettujen tytäryhtiöiden purkamiselle sulautumisen sijasta olemassa aidosti verotuksesta riippumattomia perusteita.
Purkutappion vähennyskelpoisuuden lähtökohtaisena edellytyksenä on, että tappio on syntynyt elinkeinotoiminnassa. Elinkeinotulon verotuksesta annetun lain 7 §:n mukaan vähennyskelpoisia ovat puolestaan vain menot, jotka ovat syntyneet todellisessa ja vakaassa tulon hankkimis- tai säilyttämistarkoituksessa. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n asettamasta menojen vähennyskelpoisuuden peruslähtökohdasta riippumatta vero-oikeudellisen purkusääntelyn tausta-ajatuksena on kuitenkin tavoite, että purettavan yhtiön osakkeiden arvonalennus ei realisoituisi osakkeenomistajaa hyödyntävästi näennäisjärjestelyin. Keinotekoisin järjestelyin aikaansaatua purkutappiota ei siten voida vähentää, vaan sovellettavaksi tulevat veronkiertosäännökset.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön käsityksen mukaan A Oy:tä ei selvitetyissä olosuhteissa voida pitää elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna pääomasijoitustoiminnan harjoittajana.
A Oy on perustettu tietyn liiketoimintayksikön hankkimista varten. Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan yhtiö on käsitellyt tytäryhtiöiden B Oy:n ja C Oy:n osakkeita käyttöomaisuuteensa kuuluvina strategisina omistuksina. Konsernien tytäryhtiöitä, joihin konsernin strategiset omistukset on keskitetty sekä konsernin emoyhtiöitä, jotka omistavat eri aloilla toimivien tytär- tai osakkuusyhtiöiden osakkeita, voidaan vain poikkeustapauksissa pitää pääomasijoitustoimintaa harjoittavina yhtiöinä.
Lisäksi on huomattava, että A Oy:n status muuttuu suunnitellun purun seurauksena. Sen jälkeen yhtiö harjoittaa operatiivista liiketoimintaa varoineen, velkoineen ja työntekijöineen. Pääomasijoitustoimintaa harjoittavilla yhtiöillä harvoin on myös muuta elinkeinotoimintaa.
Kun A Oy:tä käytetään järjestelyssä vain B Oy:n ja C Oy:n osakkeiden hankinnan välineenä eikä yhtiön ole osoitettu ryhtyvän harjoittamaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun pääomasijoitustoiminnan harjoittajalle ominaista toimintaa, vaan pikemminkin purettavien tytäryhtiöiden harjoittamaan operatiivista toimintaa, on järjestelyn pääasiallisena tarkoituksena oikeudenvalvontayksikön käsityksen mukaan katsottava olevan purkutappion hankkiminen.
A Oy on antamassaan vastineessa lausunut muun ohella seuraavaa:
Purkaminen on lopullinen ja aito sekä liiketaloudellisiin syihin perustuva järjestely. Tytäryhtiöiden purkamisesta muodostuva purkutappio ei ole syntynyt keinotekoisesti, vaan se perustuu aidoista markkinaehtoisista kaupoista kirjattuihin goodwill-eriin, jotka yhtiö on maksanut riippumattomien osapuolten välillä D-liiketoimintaa ja C Oy:tä ostaessaan. Ostohetkellä ei ollut suunnitelmissa B Oy:n eikä C Oy:n purkaminen. Konsernin laajentuessa lukuisten yritysostojen kautta, on myöhemmin herännyt tarve toimintojen keskittämiselle muun muassa kustannussäästöjen ja tehokkuuden hakemiseksi. Kun B Oy ja C Oy puretaan, purkamiset aiheuttavat yhtiölle kirjanpitolain mukaiset purkutappiot, jotka ovat muodostuneet aidosti elinkeinotoiminnassa toteutettujen järjestelyjen seurauksena. Yhtiöllä ei ole mahdollisuutta välttää purkutappioiden muodostumista yhdistäessään suomalaiset yhtiöt tytäryhtiöiden purkamisella.
Yhtiöllä on oikeus valita sille tarjolla olevista, samat liiketaloudelliset vaikutukset tuovista vaihtoehdoista verotuksellisesti edullisin. Mikäli tarjolla olevia vaihtoehtoja halutaan rajata voimassa olevasta laista poiketen, on se tehtävä lainsäädäntöteitse.
Yhtiön pääomasijoitustoiminnan luonnetta ei ratkaista pelkästään sillä, onko yhtiö konsernin juridisessa rakenteessa konsernin emoyhtiö ja omistaako se yhden vai useampia yhtiöitä. A Oy:n palveluksessa on vain neljä työntekijää ja se tarjoaa keskusverolautakunnan ratkaisuun 11/2005 verrattuna merkittävästi pienemmässä mittasuhteessa palveluja konserniyhtiöille. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ei ole siten kysymys verohallituksen ohjeessa kuvatunlaisesta perinteisestä konsernin emoyhtiöstä, vaan erityisestä pääomasijoittajan käyttämästä vehikkelistä.
Yhtiö on toiminut pääomasijoittajan välikappaleena kohdeliiketoiminnan ja myöhemmin C Oy:n hankinnassa. Lisäksi yhtiön kautta on kanavoitu pääomasijoittajan ja ulkopuolisen rahoittajan varoja operatiivisille yhtiöille lukuisia yrityshankintoja varten. Yhtiön voidaan katsoa jo harjoittaneen ja harjoittavan koko ajan pääomasijoitustoimintaa.
Se, että yhtiön status voi muuttua toimintojen yhdistämisellä, ei ole merkityksellistä arvioitaessa yhtiön statusta ennen yhdistämistä. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa mahdollinen pääomasijoitusluonteen menettäminen tapahtuu kuitenkin vasta sen jälkeen, kun tytäryhtiöiden purkaminen on tapahtunut ja tytäryhtiöiden liiketoiminta siirtynyt jako-osana yhtiölle. Tällaisessa tilanteessa myöhempi, mahdollisesti erilainen verostatus ei vaikuta itse purkautumisjärjestelyn verokohteluun.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastaselityksen ja A Oy on antanut lisävastineen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Keskusverolautakunnan päätöstä ei muuteta.
Perustelut:
Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät keskusverolautakunnan päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, keskusverolautakunnan päätöksen muuttamiseen ei ole aihetta.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Ahti Vapaavuori, Irma Telivuo, Matti Pellonpää ja Matti Halén. Asian esittelijä Outi Siimes.
Eri mieltä olleen hallintoneuvos Matti Halénin äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Irma Telivuo yhtyi:
"Kumoan keskusverolautakunnan päätöksen ja annetun ennakkoratkaisun ja lausun uutena ennakkoratkaisuna, että A Oy:n tytäryhtiöiden B Oy:n ja C Oy:n purkamisesta mahdollisesti syntyvä purkutappio ei ole A Oy:n verotuksessa vähennyskelpoinen meno.
Perustelut
Hakijayhtiö A Oy kuuluu suomalaisen pääomasijoitusyhtiön ja sen omistamien rahastojen muodostamaan sijoitusrakenteeseen. Hakija on toiminut konsernin hallinnointiyhtiönä. Se omistaa sataprosenttisesti kaksi suomalaista ja yhden ruotsalaisen operatiivisen yhtiön. Yhtiön tarkoituksena on hakemuksen mukaan ollut toimia pääomasijoittajan niin sanottuna vehikkelinä eli yhtiönä, jonka avulla on voitu toteuttaa kohdeliiketoiminnan hankinta.
Hakijayhtiö aikoo nyt purkaa sen omistamat toimivat suomalaiset yhtiöt, joista A Oy:n liikevaihto on ollut 57 miljoonaa euroa vuonna 2007 ja työntekijämäärä 161, ja C Oy:n liikevaihto 9 miljoonaa euroa ja työntekijämäärä 17. Purkautumisessa näiden yhtiöiden liiketoiminta siirtyy hakijalle, joten tämän jälkeen hakijayhtiö harjoittaa itse operatiivista liiketoimintaa, eikä enää ole B Oy:n ja C Oy:n osalta pääomasijoitustoimintaa harjoittava yhtiö.
Hallituksen esityksen 92/2004 vp. perusteluiden mukaan pääomasijoitustoimintaa harjoittavat yhtiöt on asetettu muihin yhtiöihin nähden eri asemaan käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoittojen verotuksessa sen vuoksi, että pääomasijoitustoiminnassa tarkoituksena on kasvattaa ostettujen yritysten arvoa ja saada toiminnalle tuotto myytävän yrityksen arvonnousun muodossa. Ennen kohdeyhtiöstä irtautumista pääomasijoittaja ei yleensä saa tuottoa, vaan yhtiön liiketoiminnan tuotto muodostuu kohdeyhtiön osakkeiden myynnistä. Käyttöomaisuusosakkeiden verovapaussäännöksen tarkoituksena ei ole vapauttaa verosta tietyn toimialan yritystoiminnan tuloa, vaan ensisijassa helpottaa yritysrakenteiden muutoksia. Tämän vuoksi pääomasijoittajan käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoitot on säädetty veronalaisiksi.
Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä VaVM 12/2004 vp. mainitusta esityksestä lausutaan, että pääomasijoitustoimintaa harjoittavat yhtiöt perustetaan tyypillisesti harjoittamaan ainoastaan tätä erityistä toimintaa. Jos yhtiö kuitenkin harjoittaisi myös muuta elinkeinotoimintaa kuin pääomasijoitustoimintaa, muussa toiminnassa syntyneitä käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoittoja ja -tappioita käsiteltäisiin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b §:n pääsäännön mukaisesti.
A Oy ei ole itse harjoittanut pääomasijoitustoimintaa vaan se on ollut holdingyhtiö, jonka omistuksessa pääomasijoitustoiminnan kohdeyritysten osakkeet ovat olleet. Pääomasijoitustoiminnan käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoiton verosäännösten on tarkoitettu koskevan juuri näiden kohdeyritysten osakkeiden luovutusta. Koska ei ole johdonmukaista päätyä erilaiseen verotukseen, jos kohteet omistaa holdingyhtiötaso, oikeuskäytännössä on katsottu, että myös holdingyhtiön luovuttaessa osakkeet sovellettavaksi tulevat pääomasijoitustoiminnan käyttöomaisuutta koskevat säännökset.
A Oy:n toiminnan luonne tulisi nyt muuttumaan niin, että se ei tulekaan holdingyhtiönä luovuttamaan tytäryhtiöidensä osakkeita pääomasijoitustoiminnan tulon realisoimiseksi, vaan tulee purkamaan suomalaiset tytäryhtiöt ja jatkamaan niiltä siirtyvää liiketoimintaa. Purkautumisesta aiheutuva mahdollinen tappio tulisi tällöin vähennettäväksi tämän siirtyvän liiketoiminnan tulosta ja sen voidaan katsoa taloudelliselta luonteeltaan liittyvän siirtyvään liiketoimintaan. Pääomasijoitustoimintaa harjoittavan yhtiön käsitteellä on merkitystä vain yhtiön käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksen, johon purkaminen rinnastetaan, verokohtelua ratkaistaessa. Tämän vuoksi luovutustapahtumasta verotettaessa merkitystä ei voi olla sillä, mikä yhtiön toiminnan luonne on ennen luovutustapahtumaa ollut, vaan minkä luonteiseksi muuttuvaan toimintaan tapahtuma liittyy. Näistä syistä purkautumisesta aiheutuvan tappion voidaan katsoa tässä tapauksessa syntyvän muussa kuin pääomasijoitustoiminnassa. Tällaista tappiota tulee käsitellä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b §:n pääsäännön mukaisesti, eikä purkautumisesta aiheutuva tappio siten ole lain 51 d §:n 2 momentin nojalla vähennyskelpoinen."